Para entender no existen límites de idiomas, si, cuando nos escriben desde la distancia, se hace de corazón...

PISPALAN RINTEILLE, LEMPEMME LEHTOON...

<< Tuon koppavan, kiiltäväsaappaisen vänrikin kyllä kesytän! Tyttö ajatteli.

Hänet, kaunishymyisen, kapeanilkkaisen karjalaistytön, oli elämä lähettänyt Viipurin Sorvalista, ”kolmannelt kavult”, Tampereelle, ilmatorjuntapatteriston esikuntaan toimistotehtäviin.

Tyttö erehtyi: poika ei ollut koppava, vaan ujonpuoleinen ja epävarma itsestään.

Elettiin sotavuotta 40, ja he olivat tuskin kahdenkymmenen ikäisiä.

Seuraavana kesänä heidät vihittiin. Hääkuvassa tytöllä on tumma, kreppikankainen puku, pojalla vänrikin uniformu. Kukkia ei ole.

Tyttö on raskaana – ne kaksoset eivät koskaan syntyneet. >>

"Elämäkertakirjoittaminen"

R.S.